Young, wild and free

Vihdoin taasen postausta<3 Tällä kertaa pienoinen tauko ihan perusteltavista syistäkin:)
Loma sujahti ohi ja koko viikko menikin sitten sairastellen. Viikon korkee kuumeilu vei sitten tästä innokkaastakin bloggaajasta viimeisetkin mehut ja sohva ja kunnon unet (niin ja toki äikän KIRJAILIJAKANSIO!!) vaan vei valitettavasti voiton. Nyt kuitenkin ollaan vihdoin taasen elävien kirjoissa mukana, ja pääsin kouluunkin vihdoin (puhunpa kumman pirteeseen sävyyn koulustakin pitkästä aikaa:D) näkeen kaikkia mun tärkimyksiä, joita oli ehtinyt jo hirmuinen ikävyys tulla. Lomalta ei siis oikeen mitään erinäistä kiintoisaa kerrottavaa löydy. Pari hassua kuvaa, jotka voin tuohon alle lisätä, nekin tuntuu kertovan mun loman "riemutasosta" enemmän ku tuhat sanaa...:>

Jeiii kirjastokin muistutti olemassaolollaan!!<3 Just nyt kun tätä ylimäärästä rahaa tuntuu muutenkin olevan niukanlaisesti...

Hihii;> Lomalla saatiin FINALLY maalattua mun huone uuteen uskoon, ja pääsin eroon ihanista 3-luokalla valituista kukkatapeteista<33 Voi sitä ilon ja onnen määrää!! Tyyli muuttuu;>

 

Viikon purkkiarsenaali:>

Oon ollu tänään kyllä koko päivän niin onnellinen ja helpottunu, kun oon saanu hoidettua niin monta asiaa jaloista pyörimästä. Se on vaan niin sanoinkuvaamaton tunne kun on vihdoin saanu tehtyä jotain, mikä on painanu taakkana ihan hirmuisen kauan. Hihii ja sainpas tänään iteltäni kirjeen, minkä olin kirjottanu seiskalla ysiluokkalaiselle minälleni ja täytyy sanoo, et sain kyllä makoisat muistelunaurut:D Kuin paljo kaikkee kummallisuutta voikaan muutamassa vuodessa tapahtua!!:o

Tänään kun sitten oli varmaan kevään odotetuin ja pelätyin etappi -> YHTEISHAKU
Oon tuskaillu ja ahdistunu tosta valinnasta tän vuoden aikana varmaan tuhannesti ja itkeny enemmän kun yhteen kertaan mun tiedottomuutta ja fiilisten sekavuutta. Se vaan tuntuu liian aikaselta vieläki ja tunsin oloni ihan pikkulapseks, vasta kutosluokkalaiseks nysveröks, joka sillon luuli olevansa koko koulun kovimpia ja viisainta vanhemmistoo:DD Yhtäkkiä oltiinki sitten jo täyttelemässä välitoikkarin arvosanoja hakupapereihin, pohtien kuin aikuiset, elämän ja tulevaisuuden valintoja ja niiden kannattavuutta. Vain muistellen ja miettien mihin se tuttu ja turvallinen peruskoulu jäi.

Jotenki mulle tätä ennen oli aina ollu selvää että jatkan lukioon ja oon tuudittunu aina sit sillä, ettei mun tarvi valinnoistani vielä stressata. Nyt sitten kun niitä lukiovaihtoehtojakin alkaa vaan tulvia joka suunnasta, eikä oikeen tiedä itekään, mikä ois se oikee tie just mulle. Tuskin sitä koskaan varmasti saakaan tietoonsa, mutten haluais myöhemmin jossitella, et mitä ois tapahtunu jos oisinki tehny ihan toisin ja hakenutkin ihan eri paikkaan...

Toisaalta kaiken pienuuden ja ahdistuksen keskellä tuli sellanen uuden alun ja seikkailun fiilis, että joka tapauksessa jättää taakseen jotain tuttua ja turvallista ja suuntaa kohti uutta ja tuntematonta. Jäi sitten omaan lukioon tai muutti pois omalta paikkakunnalta. Erikokoisia muutoksia toki. Mutta muutoksia molemmat:)
Joten siis ihan sanoinkuvaamaton olo jäi kun viimein sai käteensä ne tulostetut hakupaperit ja tiesi että nyt se on sit siinä. Enkä enempään tässä vaiheessa pysty. Kaikki jää auki ja tiet avoimiksi:> Jää nähtäväks millasen kriisin saan aikaseks sitten kesällä, kun saan tietoon, mihin sitä pääsisin ja mihin en..:)

Jaksuja kaikille viikkoon! Ootte kultasia<3