Choose, chose, chosen...

Ahdistaa, stressaa, väsyttää, puuduttaa, ahdistaa, stressaa..
 Tää päivä on ollut yks hirveimmistä pitkään aikaan, ja sanon sen nyt ihan suoraan. Musta tuntuu, etten vaan yksinkertasesti riitä, ja en jaksa enkä pysty jakautumaan moneksi minäksi samaan aikaan, ja jossain vaiheessa mun fysiikkakin pistää vaan vastaan, kun keho ja aivot ja koko ihmisolio ei enää vaan jaksa tehdä mitään, ei yhtikäs mitään. Se nyt on ärsyttänyt mua ihan suunnattomasti, kun on koko ajan ihan kauheesti kaikkee ohjelmaa, mutten vaan ehdi tai oikeasti jaksa, ja tunnen itteni jotenki tosi huonoks ihmiseksi, kun joskus vaan pitää luovuttaa, antaa periksi, ja myöntää, ettei sitten jaksanutkaan.

 

 

Oikeesti on ihan sairasta jotenkin, miten paljon musta tuntuu, että multa odotetaan ja vaaditaan kaikkea: Ihmiset olettaa mun olevan joku kestoDuracell-pupu, joka antaa kaikkensa ja panostaa juuri siinä asiassa, mitä kyseinen ihminen itse multa odottaa. Tuntuu, ettei kukaan vaan tajua, että niitä ihmisiä, jotka multa kaikkea mahdollista odottaa on enemmän kuin se vaatija itse. Jos siis panostan kaikkeni vaan tiettyyn aiheeseen, on se aika aina jostain pois ja joku toinen pettyy.

 

Tämä vuosi, kun tosiaan on se peruskoulun viimeinen. Vuosi jolloin on viimeinen mahdollisuus suorittaa/parantaa peruskoulu- ja hakuarvosanojaan. Viimeinen vuosi tsempata ja antaa parastaan. Viimeinen vuosi näyttää viimeisetkin kykynsä peruskoulun puolella.
Onhan sitten vielä tietysti ne ihan original-koulujututkin, kokeet, projektit, esitelmät, kirjoitelmat jne. Jokainen opettaja kun olettaa mun antavan parastani juuri kyseisessä aineessa.

 

 

Joka tuutista tunkee ohjeita, neuvoja ja viisaita ihmisiä, jotka tuntuu tietävän, miten tulisi valita, toimia ja tehdä. Samaan aikaan pitäisi päättää myös, mitä sitä elämältään ja tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa. Miten tästä eteenpäin? Minne jatko-opiskelemaan? Mikä tie on just mulle se oikea?

 

Sitten on vielä monenkirjava joukko harrastuksia ; piano, konsa yleensäkin, musikaali ja kaikki ylimääräiset hommelit, joista sulta odotetaan ei enempää eikä vähempää kuin täyttä panostusta ja henkilökohtaisesti parasta suoritustasi. Olenhan ne itse vapaaehtoisesti valinnut.

Ja kaiken noiden yllämainittujen asioiden ja stressitekijöiden ohella pitäisi vielä huolehtia ulkonäöstään, kunnostaan ja muista maallisista hömpötyksistä, joita pidetään aikuisten kantilta kaikkein vähäpätöisimpinä stressitekijöinä, mutta joiden merkitykset tässä iässä vielä korostuvat entisestään.

Kaiken kiireen keskeltä kun pitäisi vielä löytää se rakonen aikaa sille sosiaalisellekin elämälle.

On siinä 15-vuotias pienen pieni tytön ressukka ummikkona aivan hukassa,

kaikessa riittämättömyyden tunteessaan.

Carpe Diem. Eletään hetkessä.

Kaunis ja tärkeä ajatus, muttei mikään itsestäänselvyys stressin täyteisessä arjessa...

Rauhaisaa ja stressitöntä loppuviikkoa<3

 

 

PS. Kuviakaan ei tältä päivältä kiireen keskeltä ole, joten kuvat on napsittu hajanaisesti netistä.

-Justgirlythings

 

 

Arjen sankari

Paljon pelätty arki ja koulumaailma koitti, ja siihen syssyyn tunki sitten kaikki kiire ja ihmehössötys ja härdelli. Eilen en yksinkertasesti vaan jaksanu koneelle raahautua tekemään postausta, ja tänäänkin oon niin puhki ja että tulee tällainen ihan ympäripyöreä kiirelätinä alkaneen viikon touhuiluista.

Eilinen aamuherätys oli yhtä vihattu, kun sunnuntaina oletin sen olevankin, ja kun kello pärähti soimaan 6.10 nii täytyy sanoo, ettei käyny mielessä kovin kauniin ruusunpehmoisia ajatuksia. Siitä kuitenkin hampaita kiristellen selvittiin ja pääsin kuin pääsinki koululle, näkeen kaikkia ihanuuksia, joita mulla oli ehtinyt jo olla kova ikävä<3 Koulu lähti taas liikkeelle niin kun mitään viikon taukoo ei ois koskaan ollutkaan, ja teho-opiskeltiin höyrypäin heti maanantaista..

Viikon konsavelvollisuudetkin tuli suoritettua, huomenna ois vielä luvassa säveltapailun viimeinen koe ja sitten saa jättää tän vuotisen teorian kevättauolle, ja vasta syksyllä alkaa uurastaan uudelleen. Jatkossa siis yks vapaapäivä viikossa enemmän. Voittajuutta, Wohoo!<3

Sainkin ne mun musikaalimekkoiset vasta eilen ja tyksin kyllä hurjaakin hurjemmasti niistä, hirmuinen urakka tulee kyllä niiden kaventeluissa ja pikkukorjailuissa olemaan, mutta ihanaakin ihanammat ne on!! En oo koskaan elämässäni pukeutunu mihinkään noin isoon ja prinsessaiseen, ja voin vaan kuvitella miltä morsiamista tuntuu olla sovittelemassa niitä toinen toistaan kauniimpia häämekkoja kun nuokin teki mulle ihan prinsessaisen ylvään olon:)

Kovasti  noilta mekoilta löytyy kyllä painoa, tylleineen ja helmineen, mutta on ne sen kaiken kantamisen ja kannattelun arvoisetkin. Pitkät nuo mekot on kanssa kuin mitkä, että saan nähdä, miten onnistuu tanssikohtaukset; lyhennetäänkö mekkoa, korotetaanko korkoja vai joudunko skippaamaan ne välistä. Se jää tulevaisuuden pohdikkeeksi:>

Koulun jälkeen innostuin leivoskelemaan porkkanakakkua, -piirakkaa? (whatever), mikä oli kyllä kieltämättä melkoisen nannaa<3

Muttei sitä makeaa kuitenkaan masun täydeltä -->  Illalla oli suuntana ROK ja kuntosalipinnistelyjen ponnistelut. Kyllä teki taas vaan niin hyvää! Ja tänään tunnen kyllä mun kehon jokaikisen kipuilevan lihaksen, kyllä ne siellä on:D Oon tositosi ylpee musta!! Oon onnistunu pitään mun uudenvuoden lupausta hyväksyttävästi koossa jo kohta kuukauden päivät, yleensä kun ne on aina kaatunut niihin ensimmäisiin viikkoihin. Reipas minä!:>

Tämänaamuiseen äikän kokeeseen lukeminen jäi kylläkin melkoisen huonolle hapelle:o Enhän koskaan, ikinä, milloinkaan, jätä mitään asiaa viimetippaan... Vielä ehtii;) Lauseenvastikkeet ja kirjakielen salat, kun tosiaan on ne mun suunnattoman kiinnostuksen kohteeni näin aamutuimaan kertailtuna...:>

Ihanaista keskiviikkoispäivää<3

Sundayyy!<3 ja mun kotilötkistely vaan jatkuu jatkumistaan:DD Tänä viikonloppuna oon kyllä todellakin vaan laiskotellen läskistellyt ja lataillut akkuja tulevalle kouluviikolle ja aamuherätyksille (Yäk! Huomenna ne sit alkaa.). Toisaalta on kyllä ihan kivaakin päästä kouluun näkemään kaikkia ihanaisia kultamuruja, kun en oo nähny osaa porukasta ollenkaan viime viikon torstain jälkeen... Järkytys! Ihan ihmeenkummallista! Ikävä on hurjanpuoleinen, mutta huomenna, huomenna...
Uskaltauduin vauhtiviikon jälkeen vilkaiseen ekan kerran mun kalenteriin, ja järkytyin kun huomasin, että ensi viikko lähteekin käyntiin melkoisen rapsakkaan tahtiin koerykäisyllä. Ala-asteen pehmeä lasku... miss you:,(

Läksyjenkin pariin pääsin vielä tän illan aikana puurtamaan...

Remontti edistyy kovasti, rauhallisen verkkaiseen tahtiin, mutta edistyy kuitenkin:)

Musikaaliharkat ja ulkomaailma oli illalla vuorossa, enkä osaa mun reploja vielä laisinkaan.. Ei siinä, en oo kyllä rehellisesti sanoen niihin panostanut enkä antanut aikaa yhtään, joten lieneekö ihmekään.. Vielä ehtii, kyllähän tuota samaa kässäriä ehtii lukea vielä moneen tuhanteen kertaan tässä kevään aikana..:) Ihanaa oli päästä kuitenkin viikon tauon jälkeen vihdoin taas lavalle ihan toiseksi ihmiseksi ihanan porukan keskelle.<3 Ja vielä kun se musikaalivaraston siivousurakkakin siirtyi vasta ensi viikolle, ei tarvinut siitäkään tänään ressiä repiä.

Haha:D Nauran aina tolle ylistyslaululle... Täytyy olla mahtava laulu;D

 

Huomenna saan mun kuningattaren mekkoset testiin ja kavennuksiin kotiin! Ne on kuulemma mahtavan upeat ja valtavan kokoiset. Maltan tuskin oottaa ja oon jo nyt ihan fiiliksissä!! Huomenna siis kuvia mun tulevan roolin tylliunelmapuvuista<3



Naminannaa<3 Äiti teki iltapalaksi lämpimiä voileipiä, millä sitten sain jatkaa tätä mu viikonlopun herkkuputkea<3

Tätä neitosta kutsuu nyt Nukkumatin maat ja unihiekka.
Kauniita unia<3

Weekend-relaxing

Niin se meni työelämään tutusteluviikko kuin siivillä ja päästiin viimein siihen viikonloppuun. Hyvä ja onnistunut fiilis jäi koko harjottelujaksolta, etenkin ihanaisten tutustuttajatyöntekijöiden ansiosta!!
Eilen juoksin taas paikasta toiseen ja meinasin myöhästyä bussista jopa kahteen ellei kolmeenkin kertaan. Onneks oon vaan niin mestari aikatauluttaan kaiken viimeiseenkin sekuntiin, etten vaan onnistu myöhästymään vaikka lähdenkin aina viime tipassa järjestäen ympärilleni hirmuisen shown.

Viimeisen TET-päivän jälkeen kävin vähän silmäilyshoppailulla, mutta kun lompakon täytettä ei oikeen koskaan tarpeeksi tunnu ostosreissuilla olevan tyydyin vaan kasselemaan:) PAITSI ETTÄ, mukaan lähti Gina Tricotin jättimäisen iso ja lämpöinen swetari, johon mulla oli yllättäinkin justiinsa sopivasti rahaa. Myöhemmin kyllä karvaasti pettyen totesin että olin ovelasti laskenut siihen mun vaatebudjettiin mukaan, myös ne äitin antamat bussirahat, ja siellähän mun lämpöinen ja vaivaton bussimatka nyt oli, Ginan muovikassissa. Noohh.. Reippaasti talsi tämä tytsykkä kuitenkin ostoksineen kotiin seiskabussin ajellessa vastaan. Saipa samalla päivän reippailut ja raikasta pakokaasujen täyteistä ilmaa. Bussit on yliarvostettuja:>

 

 

Illalla kävin nuortenmessussa ja jatkoilla montussa, mutta sieltä mullei oikeen oo mitään kuvia, kun keskityin vaan ihan olennaiseen ja kaikkiin ihanaisiin ihmisiin siellä<3

Tänään on ollutkin kyllä sitten niin laiskistelulauantai, ettei sitten minkäänlaista rajaa. Nukuin pitkään ja vaan oikeestaan ollu koneella ja pyöriskelly ihan lökövaatteissa villasukat jalassa täällä kotosalla. Iltaa kohden kuitenkin reipastuin vähän ja uskaltauduin raahautumaan villasukkaisluolastani lenkille --> Minimaniin siskon kanssa irtokarkkihyllyostoksille:P Suunnitelmissa ois alkaa jossain vaiheessa iltaa remontoimaan tätä mun huonetta, irrotella listoja ja alkaa liisteröimään tapettia seinille... Saa nähdä kuis käy:)

 

 

 

 

Ajattelin jatkaa tätä rentoilupäivää vielä samanlaisella kotilötkistellyä, ihanan romanttisella nyyhkyleffalla, kasvonaamiolla ja niillä urheilusuorituksen vaatineilla irttareilla;)

 

Välillä tällaiset kotilököilypäivät vaan tekee niin hyvää, kun ei tarvi lähteä yhtäsmihinkään<3

 

Nauttikaa ja ottakaa lauantailomailustanne kaikki irti!<3
Ihanaa iltaa<3
 

Sulosoluttautujat

Tavallistakin tavallisempaa torstaiturinointia.. Tänään on ollut ihan tavallinen työpäivä Aamulla ihan hirveellä kiireellä juoksin bussipysäkille, varmaankin näky oli mitä hirvittävin.. Aikataulut kun ei vaan oo mun juttu;> Hyvin kuitenkin kerkesin (as always) ja jouduin siinä pysäkillä henki pihisten ja posket pakkasenpunaisina vielä jopa odottamaankin sitä bussia. Mihinkään repäisevään aamulenkkiin ei siis välttämättä ois ollut laisinkaan tarvettakaan. Turhaa tuskastelua, mutta tulipahan ehdittyä ajoissa..:)

Tänään pääsin vihdoin viikon odottelun jälkeen rauhottumaan Soluun, meidän seurakunnan omaan pieneen (tai jo melkoisen isoksi kasvaneeseen) miksköhän sitä nyt oikeen nimittäis... Raamattupiiriin, sellaiseen ihanaan rauhottumispaikkaan, ihanien ihmisten ympäröitäväksi teekupposen ja keksien ääreen, turisemaan ja purkamaan viikon fiiliksiä (Oli ne sitten arkisen harmaita, viikonlopun värikkäitä tai ihan mitä vaan:).

Meidän soluttautujaporukka on vaan niin kultainen ja ihana ja täynnä mulle tärkeitä ja rakkaita musupalleroita ja höppänämurusia ja kultakimpaleita ja..ja..ja..<3 En nyt oikeen osaa sanoin kuvaillakaan tuota meidän yhteistä soluttautumista, mitenkään erityisemmin.. Siis paikka, jonne meistä jokainen on tervetullut Taivaan Iskän lapsosena kaikkine tunteineen ja fiiliksineen, kysymyksineen ja pohdintoineen, ennen kaikkea omana arvokkaana itsenään. Toki meillä on aina joku erillinen aihe, liittyen uskoon tai elämään uskovaisena tai muuhun tällaiseen, jota sitten käsitellään ja käydään läpi, mutta sitä sivuutetaan kyllä niin joka suunnalta kaikkien kysymysten ja arkielämän juttujen pohjalta, että vaikka aihe onkin selkeä niin se tuntuu jotenkin niin vapaalta höpinältä:)

Haha! Luin ton mun epäonnistuneen kuvauksen, nauruvirne naamalla, kun toi kuulostaa jotenkin niin hassulle ja kummalliselle. Ton mun selityksen jälkeen tulee mieleen joku eläkeläisten juttupiiri:DD

Mutta koko soluhommelisysteemistä on tullut kuitenkin mulle yks viikon vahvimmista kohokohdista, jota monesti ootan jo monta päivää etukäteen, enkä jätä väliin kuin välttämättömimmän pakon sanelemana. Solussa oon käyny solupalleroisteni kanssa läpi ja jakanut mun elämän tosi kipeitä ja vaikeitakin asioita, ja tullut aina kuulluksi ja ymmärretyksi, ja voin luottaa 110/100 prosenttisesti, että kaikki ne jutut, mitä siellä on tullut jaettua pysyy ja tulee aina pysymään luottamuksellisina niiden seinien sisällä.

 

 

Tiivistettynä Solutoiminta on tuonut mulle hurjasti uusia rakkaita luottoystäviä (<3), ohjannut ja vahvistanut mua uskossa, opettanut niin paljon uutta elämästä, vastannut tuhansiin ja tuhansiin mulle tärkeisiin kysymyksiin ja herättänyt lisää uusia,  parantanut mun itsetuntoa ja ennen kaikkea vahvistanut mua sisältä. Ihan huippujuttu siis<3

Huomenna luvassa sitten viimenen TET-päivä, ja sitten alkaa jo ansaittu ja odotettu viikonloppuvapaa!<3

Hih! Tämmösen kuvan löysin Faceboogin kätköistä piristämään viimeisiä arkipinnistyksiä ennen viikonloppua!:>

 

Puss och Kram<3

Release your inner warrior...

HUHHUIJAA MIKÄ PÄIVÄ! Kiireinen, mutta antoisa.. Väsynyt, mutta hirmuisen onnellinen!
Kerkesin kun kerkesinkin mallikkaasti töihin, vaikka aamulla tilanne näyttikin melko lailla kriittiseltä:) Tänään tuli kuormassa kokonainen laatikollinen ihania Snö-korusia, ja pääsin ihaillen hypistelemään kaikkia uutuuksia, samalla kun hinnoittelin ja järjestelin niitä hyllyille. Naisella ei voi koskaan olla liikaa koruja!! Tänään olin kuitenkin vahva ja reipas, ja sain kuin sainkin hillittyä itseni ja annettua kaikkien kimalleketjujen ja timanttien olla. Lompakko kiittää:>
Ihanat muruseni kävivät piristämässä mun jo valmiiksi hyvää työpäivää kahvittelujensa lomassa ja toivat ja jättivät leveän hymyn mun huulille koko loppupäiväksi:) Love you<3

Illalla tempaisin lähdöksi ja suunnistin sohvalta salille, Emiliaisen kanssa ROK:iin rehkimään. Tuntuipa hyvältä pitkästä aikaa oikein kunnolla rääkätä jokaikistä mahdollista lihasta, keskittyen yhteen lihasryhmään kerrallaan. Mieluista oli, ja jätin salin hikoillen, mutta riemumielillä ja voittajafiiliksin. Huomennakin ois vielä luvassa BodyJamin kunnon tanssirevittelyt. Can't wait!<3 Pitää nyt vaan illalla yrittää jaksaa kunnolla venytellä, että huomisen liikkumisesta ja ylipäätään sängystä nousemisesta tulee jotain:) Seuraavina päivinähän se lihasrääkki ja tehotreeni vasta kehossa tuntuu;>

Nyt tämä reipas typykkä lähtee suihkunraikkaana pikkuhiljaa Nukkumatin maille...
Kauniita unia<3

Maanantaimutinoita...

Niin se vaan ihanan hulppean Helsingin balettiviikon jälkeenkin koitti maanantai ja arkinen aherrus...

Tää viikko on onneksi kuitenkin melko pehmeää laskettelua, kiitos TET-viikon.
Oon siis tän viikon tutustelemassa työelämään Aukiassa ihanien vaateunelmien ja huppismukavien työkavereiden parissa kymmenestä neljään. Myöhäset herätykset, I like;>

 

Oikeasti, tuun hulluksi koko kaupassa, kun kuskaan ja kyyditsen toinen toistaan upeempia vaateihanuuksia sydäntä särkien takaisin rekkeihin muiden shoppailijoiden löydettäväksi:(
Mun herännyt pikkuruinen, sisäinen heräteshoppailijaminäni ei kuitenkaan antanut mulle hetken rauhaa ennen kun olin työpäivän päätteeksi kiikuttanut kassalle Vilan luonnonvalkoisen pitsipaidan (21,95€). Oon himoinnut tollasta pitsihörpäkettä jo vaikka kuinka kauan, kerran löysinkin sen jopa halvennuksesta (Aukiasta silloinkin;) omistamatta tietenkään yhtään rahaa, ja kun seuraavana päivänä sitten kiikutin ropojani kauppaan, niin olivat arvatenkin kaikki pitsipaitaset loppuunmyyty. Oli siis täysin ymmärrettävää ja ansaittua viimein kotiuttaa tuo samainen tai ainakin hyvin lähelle samanlainen pitsiunelma, eikö;)

 



Tänään oonkin sitten töiden jälkeen vaan ottanut ihan rennosti lötköillen, äiti haki mäkkiruokaa ja sillä siten läskistelin... Naminannaa<3

Sitten oon epätoivoisesti yrittänyt tuolla mun pimputtimella reenailla asteikkoja, kurssitutkintoa varten, mutta se tuppaa olemaan aika tuskasta. Mun korvaan kun ei asteikot kuulosta musiikilta laisinkaan ja sen myötä on innostus ja motivaatiokin noihin sormiharjoitteluihin on melko lailla hukassa.

 

Isi tuli tänään työreissun risteilyltä ja toi sen kaikille sen pikkuprinsessoille tuliaisiksi hajuvedet<3

Tämän typykän uusin unelmatuoksutin onkin sitten Christina Aguileran - Royal Desire. Ahh<3

 

Kyllä isi osaa<3

 

Loppuillasta kävinkin sitten hoitamassa  Konsan velvollisuudet ja soittotunnin jälkeen vaan laiskistellu soffalla ja katellu telkkaria, kun läksyistäkään ei tällä viikolla tarvii stressata ollenkaan. Tällaseen elämään vois melkeen tottua:)

Kaikille ihmettelijöille, miksi mun maanantaipostaus julkistui tiistaina???

Eilen mun kone ei millään antanut mun tätä julkasta, vaan tän oli sen mukaan ootettava tähän aamun hässäkkään. Nyt lähdenkin sitten polkemaan pikkupakkasessa töihin, taitaa tulla tälle typylle vaihteeks se niin tuttu ja tyypillinen kiire...

 

 

Ihanaa päivää<3

 

Kuka minä olen?

Ajattelin että näin tähän bloggausurani alkuun voisin muiden aloittelevien bloggaajien tapaan kertoa teille jotain itsestä ja mun elämästä...

KUKA?

Ronja, 15-vuotias Kokkolalaistypy täynnä kysymyksiä itsestä, elämästä, muista ihmisistä, tunteista ja rakkaudesta.<3
Ihmisenä oon aika avoin ja sosiaalinen persoona ja pyrin aina tuleen toimeen kaikkien kanssa.
Musta löytyy myös tosi tunteellinen ihminen ja tunnen jokaisen tunteen järkyttävän vahvasti; iloitsen riemusta kiljuen, surullisena itken yleensä niin kauan, ettei kyyneleitä vaan yksinkertasesti tunnu enää riittävän, ihastun vahvasti ja palavasti, valitettavasti myös osaan olla pitkään vihainen, jos siihen on mun mielestä aihetta.
Pidän itteeni aika vastuullisena ihmisenä, ja oon monesti yhtenä vastuuhenkilönä kaikissa eri jutuissa, mistä oon tosi ylpee, mutta myös välillä katkera ja ihan rättiväsynyt. Oon hirvee stressaaja ja ylihuolehtijatyyppi ja pyrin miellyttämään muita välillä ihan liikaakin, jolloin mun oma jaksaminen saattaa kovastikin horjua. Tiiän stressaavani joskus liikaa, ja ottavani liiankin suuria tai useita juttuja tehtäväksi, mutta tällanen mä olen, enkä mä oikeen osaa muuksikaan muuttua.

Oikeastaan oon pikkukylän tyttöjä, oon lapsena asustellu n. 800 ihmisen kylällä, jossa kaikki tuntee toisensa ja yhteishenki on tiivistäkin tiiviimpi. Mut on pienestä pitäen siis opetettu retkeilemään ja rellestämään Nokialaisissa, vuoleskelemaan makkaratikkuja, onkimaan ja tonkimaan matoja, sytyttämään nuotion, soutamaan ja ajelemaan mönkijällä pitkin hiekkateitä:DD Kaiken tän kaupunkilaiskuoren alla kytee siis vahvana suomalaisella sisulla varustettu sitkeääkin sitkeämpi kumpparisankari, Erä-Jorma, joka ei hevistä hätkähdä ja tekee asiansa valmiiksi sitkeällä sinnillä vaikka läpi harmaan kiven;)

RAKKAAT IHMISET<3
En voi sanoin kuvailla miten rakkaita ja suloisen höpsöjä ihanuuksia Taivaan Iskä on mun elämään suonut!!<3 Ne jos ketkä tietää mun järkyttävimmän ja hirveimmänkin puolen ja silti jaksaa aina tukee mua mitä ikinä teenkin. En tiiä mihin joutuisinkaan tai mitä ylipäätään tekisinkään jos en omistaisi näin ihania ja kultaisia ihmisiä mun ympärillä<3

 

Rakastan ihan suunnattomasti kaikkia mun ihania ystäviä, ja ne kaikki on mulle tärkeempiä kuin ne osaa koskaan kuvitellakaan!<3



Mun laiska rakkausmuruseni osaa ottaa tän elämän rennosti ilman turhia hötkyilyjä ja kotokotuksia<3

Mulla on ihana, kultainen perhe, äiti, isi, pikkusisko ja Onni-kisumirri, jotka kaikki on mulle korvaamattoman rakkaita ja jaksaa aina tukee mua kaikessa mitä ikinä teenki. Omistan rakastavan perheen, jossa virheet ovat osa arkea ja riidat ja äkäilyt tavallisia väsymyksen osoituksia. Tärkeintä on kuitenkin perheenjäsenten välinen rakkaus ja vahva luottamus toisiinsa. Minun perheeni, ei mikään kiiltokuvaperhe, mutta mulle paras mahdollinen.

 

 

 

MUSIIKKI<3
Mulle musiikki on aina ollut valtavan suuri osa mun elämää. Kuuntelen, laulan, soitan ja teen joskus itekin musiikkia ja kaikki se vahvistaa mua sisältä ja antaa turvallisen pakopaikan murjovalta maailmalta. Musiikissa ehkä kaikkein hienointa on just se miten sillä voi kuvastaa mitä tahansa tunteita ja olotiloja, täysin ilman sanoja.:)'

Soitan pianoo konsalla kolmatta vuotta ja se on mulle varma tapa nollailla mun aivoissa risteileviä ajatuksia, kun voi vaan täysillä keskittyä siihen mitä soittaa ja välillä vaan hakkailla niitä koskettimia ihan omavaltasesti luoden jotain "uutta ja inspiroivaa" ;DD
Toinen tärkeä osa musiikkia mulle on ollu laulaminen. Vaikkei mun lauluääni nyt aivan taivaita hivelekään niin se on vaan niin vapauttavaa rallatella ja luritella ihan sydämen kyllyydestä, niin että laulun tuntee varpaissaan asti. Salaa oon harkinnut laulutunteja, mutta niin ne on uskalluksen puutteessa joka kerta jäänyt hakematta, ja oon tyytynyt ihan omiin kylppärikeikkoihini:)

USKO<3
Oon uskossa ja se on  mulle hirmuisen tärkee ja henkilökohtanen osa elämää. Koko käsite on niin iso ja vahva, että ajattelin jossain postauksessa myöhemmin perehtyä pelkästään tähän juttuun. Oon oikeestaan aina ollu uskossa, lapsen uskossa, tai sellasessa, tuun perheestä, jossa kaikki on kristittyjä ja usko on aina ollut jotenkin vähän ehkä itsestään selväkin asia, eikä se meidän perheessä oikeastaan näy arkielämässä oikeen millään tapaa. Riparilla kuitenkin mulla heräsi kiinnostus kaikkiin näihin uskon kysymyksiin ja pohdintoihin, ja etenkin siihen, mitä Jumala, Taivaan Iskä tarkottaa just mulle.<3

Tällanen kai mä sit suunnilleen oon 15-vuotias tytönhöppänä, tuutte varmasti ajan ja postauksien myötä tuntemaan mua ja mun ajatuksia pikkuhiljaa enemmän ja paljon enemmän..;)

Tästä postauksesta tuli nyt sitten paljon pitempi kuin olin alkuun kuvitellut, mutta toivottavasti jaksoitte loppuun asti:>  Pus<3

Askel tuntemattomaan...

Hei kaikki rakkauskuutioiset! <3

Niin se vain koitti tääkin päivä, että tämäkin typykkä otti itseään niskasta kiinni ja aloitti kauan haaveilemansa blogin kirjoittelun. FINALLY!  Oon unelmoinut omasta blogista jo tooositosi pitkään ja nyt sitten uskaltauduin tekemään sen vihdoin ja viimein, kaikesta epävarmuudesta ja jalanvapinoista huolimatta;) Oon siis tällä saralla vielä täysin untuvikko, pesästään loikkaava linnunpoika, joka lähtee urheasti elämänsä ensimmäiseen lentoon tietämättä mihin on lähdössä, tietämättä kantavatko siivet vai muksahtaako mahalaskulla maahan. Kaikesta huolimatta intoa ja yritteliäisyyttä piisaa. Eikös se vanha sananlaskukin sano "työn tekijäänsä opettavan".

Eli siis alussa tää mun bloggailu ja kaikki tähän liittyvä voi olla kovinkin kankeaa, ja ulkoasukin tulee muuttumaan vielä varmaan miljoonaan kertaan, kun pikkuhiljaa alan oppia kaikkia blogimaailman hienouksia. Joten siis pyydän kärsivällisyyttä tulevilta lukijoilta, tottuneemmiltakin bloggaajilta:)

Tää kaikki on vaan vielä mulle niin uutta ja utopistista, että leijailen vaan nyt jossain omassa vaaleanpunasessa hattarapilvessäni, yrittäen oppia uutta mahdollisimman nopeasti:)

Tästä se lähtee!