Sulosoluttautujat

Tavallistakin tavallisempaa torstaiturinointia.. Tänään on ollut ihan tavallinen työpäivä Aamulla ihan hirveellä kiireellä juoksin bussipysäkille, varmaankin näky oli mitä hirvittävin.. Aikataulut kun ei vaan oo mun juttu;> Hyvin kuitenkin kerkesin (as always) ja jouduin siinä pysäkillä henki pihisten ja posket pakkasenpunaisina vielä jopa odottamaankin sitä bussia. Mihinkään repäisevään aamulenkkiin ei siis välttämättä ois ollut laisinkaan tarvettakaan. Turhaa tuskastelua, mutta tulipahan ehdittyä ajoissa..:)

Tänään pääsin vihdoin viikon odottelun jälkeen rauhottumaan Soluun, meidän seurakunnan omaan pieneen (tai jo melkoisen isoksi kasvaneeseen) miksköhän sitä nyt oikeen nimittäis... Raamattupiiriin, sellaiseen ihanaan rauhottumispaikkaan, ihanien ihmisten ympäröitäväksi teekupposen ja keksien ääreen, turisemaan ja purkamaan viikon fiiliksiä (Oli ne sitten arkisen harmaita, viikonlopun värikkäitä tai ihan mitä vaan:).

Meidän soluttautujaporukka on vaan niin kultainen ja ihana ja täynnä mulle tärkeitä ja rakkaita musupalleroita ja höppänämurusia ja kultakimpaleita ja..ja..ja..<3 En nyt oikeen osaa sanoin kuvaillakaan tuota meidän yhteistä soluttautumista, mitenkään erityisemmin.. Siis paikka, jonne meistä jokainen on tervetullut Taivaan Iskän lapsosena kaikkine tunteineen ja fiiliksineen, kysymyksineen ja pohdintoineen, ennen kaikkea omana arvokkaana itsenään. Toki meillä on aina joku erillinen aihe, liittyen uskoon tai elämään uskovaisena tai muuhun tällaiseen, jota sitten käsitellään ja käydään läpi, mutta sitä sivuutetaan kyllä niin joka suunnalta kaikkien kysymysten ja arkielämän juttujen pohjalta, että vaikka aihe onkin selkeä niin se tuntuu jotenkin niin vapaalta höpinältä:)

Haha! Luin ton mun epäonnistuneen kuvauksen, nauruvirne naamalla, kun toi kuulostaa jotenkin niin hassulle ja kummalliselle. Ton mun selityksen jälkeen tulee mieleen joku eläkeläisten juttupiiri:DD

Mutta koko soluhommelisysteemistä on tullut kuitenkin mulle yks viikon vahvimmista kohokohdista, jota monesti ootan jo monta päivää etukäteen, enkä jätä väliin kuin välttämättömimmän pakon sanelemana. Solussa oon käyny solupalleroisteni kanssa läpi ja jakanut mun elämän tosi kipeitä ja vaikeitakin asioita, ja tullut aina kuulluksi ja ymmärretyksi, ja voin luottaa 110/100 prosenttisesti, että kaikki ne jutut, mitä siellä on tullut jaettua pysyy ja tulee aina pysymään luottamuksellisina niiden seinien sisällä.

 

 

Tiivistettynä Solutoiminta on tuonut mulle hurjasti uusia rakkaita luottoystäviä (<3), ohjannut ja vahvistanut mua uskossa, opettanut niin paljon uutta elämästä, vastannut tuhansiin ja tuhansiin mulle tärkeisiin kysymyksiin ja herättänyt lisää uusia,  parantanut mun itsetuntoa ja ennen kaikkea vahvistanut mua sisältä. Ihan huippujuttu siis<3

Huomenna luvassa sitten viimenen TET-päivä, ja sitten alkaa jo ansaittu ja odotettu viikonloppuvapaa!<3

Hih! Tämmösen kuvan löysin Faceboogin kätköistä piristämään viimeisiä arkipinnistyksiä ennen viikonloppua!:>

 

Puss och Kram<3